Vantaan Nuoret Kotkat leirillä

sunnuntai 16.7. 2006

Tämä sivu on tehty sunnuntaina, vaikka osa kuvista onkin lauantai-illalta. Tekstiä tulee ehkä lisää, jos lapset malttavat sitä kirjoittaa... juuri nyt kaikki ovat discossa, joten lähitunteina ei tarinoita liene odotettavissa... taitaa jäädä huomisen huoleksi...

Nuoret kalamiehet esittelevät lauantai-illan kalansaalistaan.
Vielä pitäisi opetella perkaamaan...

Sunnuntain teemana oli ystävyys. Tässä maalataan lahjaa ystävälle.
		Tällaisissa mökeissä asutaan Kukkiksessa.

      

Kukonnotkon veneitä ja kanootteja saa käyttää ohjaajan luvalla ja valvonnassa. Lauantai-illan ohjelmassa oli "mökkikivaa", joka tarkoittaa sitä, että jokainen mökki tekee ohjaajiensa kanssa omia kivoja juttuja. Jotkut lähtivät melomaan, jotkut kalaan. Pipanat jäivät pelaamaan lentistä.
Ylläolevan kuvan voi klikata suuremmaksi. Kuva avautuu uuteen selainikkunaan.

Tässä tehdään leiripaitoja ruokalan pöydässä...

...ja tässä ihastellaan Lauran pellehyppytaitoja.

otteita päiväkirjasta:

Lauantai 01.10.
Ei täällä ainakaan nälkään kuole. Sen lisäksi, että ruoka on hyvää, sitä tulee jatkuvasti. Juuri kun on toipunut lounaasta (tänään se oli nakkikastiketta), onkin jo välipalan aika (tänään se oli jättiläispala suklaakakkua, joka maistui myös palomestarille). Ja välipalan maun vielä viipyillessä makuhermoissa onkin jo päivällisen aika (kanapuikuloita eli jättiläisnugetteja, riisiä ja currykastiketta, nam). Jäljelle jää vielä iltapala (karjalanpiirakoita ja  munavoita, sämpylöitä ja juustoa, jugurttia, omenoita)… kotijoukkojen ei todellakaan tarvitse olla huolissaan jälkikasvunsa kurnivista vatsoista, sillä nälkäisiä lapsia täällä ei ole.

Ei muuten tule nälkä hyttysillekään. Ravintoa riittää, ja sen ne ovat valitettavasti myös huomanneet. Onneksi on Ohvia.

Sunnuntai 16.7. klo 22.06

Tänään ei leiriläisiltä tullut rivin riviä leiripäiväkirjaan. Oli kakkos- ja viitosmökkien vuoro. Pari poikaa käväisi pyytämässä armahdusta – kun diskossa on niin kivaa, ettei malta mennä kirjoittamaan. Niinhän se tietysti on. Kerkiäähän sitä huomennakin…

Myöhemmin leiripäällikön poika kysäisi, tarvitseeko hänen kirjoittaa mitään nettipäiväkirjaan. ”Kun mun vanhemmat on täällä.”  Hyvä oivallus. Olisi aika tyhmää lähettää leiripäällikölle terveisiä netin kautta, kun täältä ei edes pääse nettiin (paitsi webmaster tuskallisen hitaan modeemin avulla). On paljon viisaampaa lähettää leiripostia, täällä kulkee sellainenkin!

jatkuu viereisellä palstalla